Pelastussuunnitelma ja lainsäädäntö

Pelastuslaissa kiinteistön omistajaa, haltijaa ja toiminnanharjoittajaa velvoitetaan omatoimiseen varautumiseen sekä pelastussuunnitelman laatimiseen. Valtioneuvoston asetuksessa määritellään tämän lisäksi minkälaisiin rakennuksiin tai muihin kohteisiin pelastussuunnitelma on laadittava.

A ) Pelastussuunnitelma ja sen sisältö 

Pelastussuunnitelma on laadittava omatoimisen varautumisen toimenpiteistä. Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus:

  1. vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä;
  2. rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä;
  3. asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi;
  4. mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.

B) Omatoiminen varautuminen 

Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan:

  1. ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä;
  2. varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa;
  3. varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät;
  4. ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi.

C) Velvollisuus laatia pelastussuunnitelma 

Valtioneuvoston antamassa asetuksessa määritellään ne rakennukset ja muut kohteet, mihin pelastussuunnitelma on pakollinen.

  • 1) asuinrakennuksiin, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa;

    2) pelastuslain 18 §:ssä tarkoitettuihin kohteisiin;

    3) kouluihin, oppilaitoksiin ja muihin vastaaviin opetuksessa käytettäviin tiloihin;

    4) lastensuojelulaitoksiin ja koulukoteihin sekä päiväkoteihin, perhepäiväkoteihin ja muihin lasten ryhmämuotoisen hoidon järjestämisessä käytettäviin tiloihin lukuun ottamatta yksityisiä asuntoja;

    5) majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitettuihin majoitusliikkeisiin sekä ulkoilulaissa (606/1973) tarkoitetuille leirintäalueille ja tilapäisille leirintäalueille;

    6) tiloihin, joita käytetään vähintään 20 henkilön tilapäiseen joukkomajoitukseen;

    7) kirkkoihin, kirjastoihin, urheilu- ja näyttelyhalleihin, teattereihin, liikenneasemille, messualueille, moottoriradoille, huvipuistoille sekä edellä mainittuja vastaaviin kokoontumispaikkoihin;

    8) kauppakeskuksiin ja vastaaviin tiloihin sekä yli 400 neliömetrin myymälöihin;

    9) yli 50 asiakaspaikan ravintoloihin ja vastaaviin tiloihin;

    10) yli 1500 neliömetrin teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennuksiin;

    11) ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n mukaisiin ympäristölupaa edellyttäviin eläinsuojiin; (28.12.2018/1379)

    12) kohteisiin, joissa vaarallisen kemikaalin vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 24 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

    13) kulttuuriomaisuuden suojelua koskevissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa kulttuuriomaisuudeksi määriteltyihin ja sitä sisältäviin rakennuksiin ja kohteisiin sekä muihin lakien ja asetusten nojalla kulttuuriomaisuutena suojeltuihin rakennuksiin ja kohteisiin;

    14) työpaikkatiloihin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 50;

    15) yli 100 metriä pitkiin yleisessä käytössä oleviin tunneleihin.

    16) turvetuotantoalueille (3.5.2012/203)

    17) pelastuslain 22 a–22 c §:ssä tarkoitettuihin kohteisiin. (28.12.2018/1379)

    Jos samaa kohdetta varten tulee muun lain kuin pelastuslain taikka toimivaltaisen viranomaisen antaman määräyksen nojalla laatia turvallisuus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, erillistä pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia, vaan vastaavat asiat voidaan koota mainittuun muuhun suunnitelmaan. Tästä on mainittava suunnitelmassa.